torstai 30. lokakuuta 2014

Sunny evening








Helou!
Suoraan sanottuna mä rakastan kuvata auringonvalossa, varsinkin kun täälläpäin on ollut niin synkkää ja satanut näillä viikoilla niin tää vapauttava tunne, kun sä näet ollessasi tetissä ja aurinko paistaa siis ei siinä voi muutakuin todeta, että "pakko päästä kuvailemaan." Tetissä ollessani päätin mennä tauolla ulos, sillä kyllä raikas ilma kelpaa ja samaten sai otettua #selfieitä (haha, pakollista ottaa ;-)) Todelakin pääsin viime tingassa kuvailemaan, sillä aurinko oli jo laskemassa mutta ihan tyytyväinen olen näihin saamiini otoksiin. Huomaa kuinka valo menee niin kauniiksi valokuvissa, että huhuh!
Kyllä sen ulkona jo huomaa miten ilma alkaa viilentyä verrattuna muihin viikkoihin. Varsinkin aamuisin kun mä oon laittanut hiukset ja laitan aika ison kasan lakkaa niin oon päättänyt mennä ulos sitä laittamaan niin aina jännityksellä menen t-paidalla ja yöshortseilla ulos ja samalla saan tietää kuinka viileätä on. Pakkastakin ollut jo ja saa nyt nähdä milloin sitä lunta alkaisi satamaan. Tosin en haluaisi millää pukea paksua, rumaa, mustaa, ällöttävää talvitakkia. Siis kertakaikkiaan takit eivät ole mua varten, mä en vaa voi sietää niitä yhtään. Joskus iha talvipakkasellakin mennyt kouluun pelkällä hupparilla siis miten mä oon ees voinut mennä, en ymmärrä itsekkään tätä, sillä kotona ollessani mä jäädyn ihan huolella ja joudun pukemaan kaiken maailman lämpöiset vaatteet. No mutta talvi tekee tuloaan ja eihän joulu ole mitään ilman lunta. :-)

torstai 23. lokakuuta 2014

Näin syyslomani meni
















Helou! 
Tämän postauksen pitikin tulla jo tiistaina, sillä viiden päivän syysloma loppui. Omalla tavallaan ihan hyvä, sillä en mä mitään saanut aikaan, kun suunnitelmat muuttuivat ja hiukan kyllä otti päähän. Kylmä tossa syysloman aikana enimäkseen valvoin ja nukuin myöhään. Muutamana päivänä kävin kuvailemassakin. Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvailla tämän vuoden syysloma niin tylsä.
Onneksi Mikael Gabriel tuli Linnanmäen valokarnevaaleihin torstaina, niin pääsin sitä fiilistelemään. Suurinosa ei välitä yhtään Mikael Gabrielista, mutta hänen sanansa osuvat aina niin hyvin, olisi sulla mikä fiilis tahansa. Joskus about 1-2 vuotta sitten mä kuulin Mikael Gabrielista ensikertaa. Mä muistan ku mä olin jostain asiasta surullinen ja sit halusin kuunnella jotain sen tapaista musiikkia ja sitten mä ihan vahingossa löysin Mikael Gabriel nimisen räppärin ja aloin kuuntelemaan ja totesin että tää jätkä osaa räpätä omalla tavallaa varsinkin tunteisiin osuvaa. Sentakii mä vaan niin rakastan tätä jätkää! 
Valokarnevaaleissakin  kun Mikael alkoi laulaa se käski kaikkien nostaa kaks sormee pystyy, kohti taivasta ja muista rakkaimpaansa. Siis toi oli mitä ihaninta, et se kosketti.
Loppujen lopuksi pääsin sitten mummille viettämään syyslomaa ja siellähän pääsikin rentoutumaan ihan kunnolla. Ei kummoinen loma.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Villasukat








Helouu! 
Nyt on syksy vihdoin rantautunutkin tänne päin, tosin ei nää värikkäät lehdet kauaan puussa pysyneetkään. Onpahan yksi lehtikuva ainakin tänne blogiini!
Mä taidan kyllä olla ihan kesässä vielä, vaikka kylmät säät ja pimeät illatkin on tullut jo. Ei sentään vielä sada lunta/räntää, niin kesäfiilistely voikin vielä jatkua. Mä ostin just pari päivää sitten itselleni uudet bikinit. Niitä ei tuu käytettyä pitkään aikaan, mutta mä nii ihastuin niihin, ne oli vaa niin yli söpöt ja kutsua mua ostamaan ne. :D no minä sitten ostin semmoiset mustat bikinit ja bikininyläosan edessä menee rusetti nätisti kietoutuneena "olkaimiin" älyttömän söpöt. :3
Syksyn aikana on kyllä ihana käyttää villasukkia. Ne on niin lämpöisiä, että kyllä niitten kanssa nukkuukin mielellään. Kesälläkin mä meinasin nukkua villasukilla, mutta sitten tajusin että ehken mä nyt niin lämpöisillä säillä ala mitään villasukkia käyttämään. Säästänpähän syksyyn/ talveen näiden käytön. Muutenkin näitä villasukkia saa joka joulu lahjaksi aina sen pari kappaletta, että ihana hyllyllinen mulla onkin värikkäitä villasukkia. 
Muutama päivä pitää enään koulua kestää niin pääsee huikeat 5. päivän syyslomalle. Mä en tosin tiedä mitä mä teen syyslomalla, sillä suunnitelmat meni ihan plörinäksi, että saa nähdä mitä käykään. No, muta kyllähän tässä muutakin tekemistä voi keksiä.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Sydämessä ikuisesti†

                                                                         11.7.2003-26.9.2014 




Mä muistan sen päivän, kuin eilisen, jopa vieläkin ja varmasti kauankin. 
Muistan, kun mä olin melkein viisi vuotias, lähdettiin perheen kanssa Rukalle viettämään mökkilomaa ja käytiin hakemassa sut mukaan. Olit 9 kk ja ihan hämilläs. Muistan, ku mä olin koko päivän tosi iloinen, että saisin leikkikaverin. Istuin sun kanssa autossa ja sepitin kaikkea mahdollista. Saatoin jopa leikkiä, että sä olit mun isi ja seurasin sua joka paikkaan.Ei menny montaa vuotta, kun susta oli kasvanut iso ja komea koira. Muistan myös sen, että yhdessä vaiheessa sä pelastit mut. Oltiin oltu takapihalla ja mä ihmettelin jotain ruisketta maassa ja meinasin ottaa sen, kunnes sä tulit mun luo ja se piikki osui suhun. Kauheessa paniikissa ihmeteltiin mikä sulle tuli, joten vietiin sut eläinlääkärille ja selvisit kuulemma just ja just pistoksesta, tästä mä oon todella kiitollinen sulle! 5 lk. mä pelkäsin sun puolesta, että sulle tapahtuis jotain kamalaa, eikä sua oiskaan enään, sillä olit kokenut kaikenlaista.
Nyt mä oon ihan sekaisin, sillä sua ei ookkaan enään täällä piristämässä ja nuolemassa mun haavoja. Mulla on susta jäljellä kaikki ihanat muistot ja kaulapantas, enkä tuu koskaan unohtamaan sua! Mä itken sun takia jopa vieläkin öisin ja juuri nyttenkin tätä tekstiä kirjoitellen, sillä mä en voi sanoin kuvailla miten ihana koira sä olit ja mitä kaikkee sä teitkään, vakka olit kokenut kovia. Sä olit kyl mitä itsepäisin koira ja suojelevaisin. ❤ Kun suhun sattui sä et näyttänyt sitä meille, sillä halusit suojella loppuun asti meitä. Vasta eläinlääkärillä sä aloit näyttää että sua sattuisi ja olit kuulemma varautunut, että pääsisit kivuistas nyt pois. Mä toivon, että sulla ois nytten kaikki sielä taivaassa hyvin ja pääsit kivuistas pois. Olit kyl mitä reippain.

Pyry oli 11 vuotta ja 2 kk vanha koira, joka lopetettiin 26.9. eli 2 vk sitten. Hankalaa on ollut tehdä tätä postausta, mutta Pyry oli vaa osa mua, etten voi käsittää ettei häntä ole enään, mutta varmaan lopetus oli parasta kaikille.Tuun rakastamaan sua aina!